Arvostelut: Here & Now
Dian - Here & Now
Dian sijoittuu katraan kevyimpään kategoriaan, mutta samalla myös tasokkaimpaan. Hienostelevaa brittipoppia mukailevat sävelmät saavat paikoitellen tuekseen tanakampaakin kitaraa, mutta minimisärölläki saadaan jämäkkää esitystä aikaiseksi. Kaksi biisiä eroaa toisistaan, perusletkeä nimibiisi ei pärjää tunnelmaltaan monipuolisemmalle ja seesteisemmälle Zero AM:lle. Molemmat edustavat kuitenkin kiistatonta biisintekotaitoa ja kokonaisuudenhallintakykyä. Ohjastimet oikeissa käsissä tällä mentäisiin vaikka stadioneille, mutta mistäs ne kädet nyt sitten löytyisivät tälle puolelle palloa? Tai ohjastimet?
-Inferno, #62
Dian – Here & Now
Jo useampaan otteeseen soittotaidoillaan allekirjoittaneenkin vakuuttanut Dian palaa jälleen kerran demotusrintamalle tällä parin biisin paketillaan. Vaikea tästä on enää pitkää tekstiä saada aikaiseksi. Samat positiiviset asiat yksilötaidoista tuotannon kautta sovituspuoleen on helppo taas luetella. Myös ongelmat ovat ihan niitä samoja kuin aiemminkin: kappaleet ovat hyviä, mutta eivät erinomaisia. Melodiaa riittää, mutta tietty kliinisyys tekee niistä turhan muovisia. Demopinossa tämä menee heittämällä kärkipäähän, mutta vaikea nähdä, miten bändi tästä enää kehittyisi. Yhtyeen valitsema tyyli puhuttelee tiettyä yleisöä ja vähintään kavereiden kunnioitus tällä pitäisi saada kevyesti – vaan eipä tälle oikein ole markkinoita isommassa mittakaavassa. Paska nakki, hyvä bändi.
15.08.2008, Niko Ailamo, Rokkizine
DIAN: HERE & NOW
Groovehenkistä raskasrokkia tarjoileva Dian on selkeästi löytänyt yhtyeenä kollektiivisen osaamisensa ydinalueet. Melodiantajulla varustetulta Queen of the Stone Agelta kuulostava yhtye heittää ilmoille melkoisen herkullista settiä kahden biisin promollaan. Nimibiisi on selkeästi kaksikosta se koukuttavin kipale, rennolla funk-henkisellä sykkeellään. Tämän jälkeen saapuvan Zero Am:n raskasoutuinen melankolisuus ei juuri tämän takia oikein toimi, koska kontrasti on liian suuri. Olkoonkin että biisissä on mahtava alkuriffi. Mutta tästä on hyvä jatkaa. Kaiken kaikkian erittäin lupaava tapaus.
Hyvää: Melodisuus ja raskaus ovat hyvin balanssissa. Soitossa on groovea ja dynamiikkaa.
Kehitettävää: Enemmän groovea ja rokkimeininkiä! Jätetään synkistely huonommille bändeille.
30.05.2008, Mikko Malm, Vertigo
Dian
Oululaisen Dianin viidennen demonäytteen avausraita Here & Now on kaikin puolin todella mallikas voimapopbiisi, jossa viehättää tarttuvan sävellyksen ohella vilpittömän hyväntuulinen meininki. Melankolisempi ja suurieleinen Zero am vie ajatukset enemmän jenkkityylisen, raskaamman puoleisen kitararockin pariin. Sekin toimii hyvin, joskin sen äärellä Dianista jää persoonattomampi kuva.
Bändin taidot tulevat ilmi viimeistään siitä, miten molemmat biisit on viimeistelty pienillä, mutta oleellisilla sovitusjipoilla. Ne luovat tärkeän vaikutelman siitä, että kaikki on viimeisen päälle harkittua. Jannen laulu kulkee sävykkäästi ja luontevasti, ja bändin soitosta kuulee vuosien soittohistorian luoman yhteenhitsautumisen. Erittäin hyvä taidonnäyte, ja jos yhtä hyvää materiaalia on kertynyt tarpeeksi, olisi Diania mielenkiintoista kuulla vaikka pitkäsoiton mitassa.
Dian - Here & Now
Oululais-kvartetti Dion esittää Here & Now -promollansa kaksi pop & rock -henkistä sävellystään. Ennen tätä tuotosta bändi on julkaissut neljä demoa. Sävellyskynää on siis ehditty teroittaa jo jonkin aikaa. Kyllä tuo harjoituksen määrä näkyy myös bändin yhteensoitossa sekä kappaleiden lopputuloksessakin.
Nimikkoraitana toimiva Here & Now on melko perus pop & rock -kappale. Yleistunnelmaltaan melko positiviisen kuuloinen tuotos on ihan hyvä, mutta toisaalta kappaleen loputtua ei mieleen ole jäänyt juuri mitään. Promon kakkosraitana esitetty Zero Am taas on edeltäjäänsä huomattavasti mielenkiintoisempi ja tyylikkäämpi kokonaisuus. Laulaja Janne Keräsen hieno ääni pääsee kappaleessa oikeuksiinsa ja kuulostaa erittäin tunnelmalliselta ja tyylikkäältä noustessaan koko kertosäkeen yläpuolelle viemään kappaletta hienosti eteenpäin. Zero Am on siis todella hyvänkuuloinen laulu ja olisi ollut vähintään toivottavaa, että kappale olisi ollut kunniapaikalla promon nimikkoraitana.
Here & Now -promo kuulostaa hyvältä tuotannollisesti sekä soundimaailmaltaan. Yhtye on nähnyt paljon vaivaa kappaleidensa parissa ja hienon lopputuloksen kuulee juuri Zero Am:n kaltaisessa hyvässä tuotoksessa. Kyseisen kappaleen kaltaisia surumielisempiin säveliin kallistuvia haikeita tuotoksia olisi mukava kuulla tulevaisuudessa yhtyeeltä myös lisää. Tällä hetkellä bändi on hyvä, mutta uskon sen pystyvän vieläkin kirkkaampaan lopputulokseen.
02.05.2008, Mikko Ojala, Stalkermusic
Dian: Here & Now
Oululainen Dian jatkaa seikkailuaan raskassävyisen eteenpäin pyrkivän rockin, melodisen pop-kaaren ja piilevän funk-vireisen potkun sekoituksen parissa. Tällä kahden kappaleen omakustannesinkullaan nelikko on jo melkoisen hyvässä iskussa. Avausraita Here & Now nytkyy haaveellisesti hiukan kevyemmissä mollimaalailuissa, toki kohtuullisen isolla äänellä surisevalla rokkikitaralla. Kakkosraita Zero am lähtee sitten selkeästi raskaammalla poljennolla, jyräten silti mukavan hillitysti, harkiten ja sävykkäästi. Fiksusti samalla sinkuralla esitellään yhtyeen molempia puolia, joista molemmat alkavat olla vähintään kelvollista kuultavaa.
14.6.2008, Ilkka Valpasvuo, Desibeli.net
Dian - Here & Now (Promo)
Dianin kaksi raitaa sisältävä promosinkku pyrkii tarjoamaan bändistä kaksi eri puolta: Here & Now on se remuavampi, ja Zero a.m., kuten nimestä ehkä voi jo päätellä, se rauhallisempi, aamuöisempi puoli. Molemmat laulut ovat taidokkaita ja konstailemattomia paloja lauluvetoista kitararokkia.
Asialla on selvästi kokeneita muusikoita, eikä mikään juuri kyhätty teinipumppu - demojakin on laadittu jo neljä kappaletta vuonna 2002 alkaneella yhteisellä taipaleella. Laulusolisti Janne Keränen laulaa puhtaita melodioita teknisellä taidokkuudella. Perinteinen rock-kokoonpano eli basso, rummut ja kitara tuottavat isoa, groovaavaa, melankolistakin rockmusiikkia massoille, joiden mielestä Spin Doctors on liian höpsöä ja Bon Jovi parhaimmillaankin liian poppia.
Tästä promosta on vaikea sanoa mitään: ihmetyttämään panee se ammattitaito, jolla levy on paitsi sävelletty, soitettu, sovitettu ja laulettu myös viimeistelty. Miksei tämä orkesteri ole jo levyttänyt "oikeasti"? Promosinkku ei tarjoa oikein mitään syytä bändin sainaamattomuudelle.
Here & Now on omalla tavallaan hyvin tarttuva laulu, ja sopisi sellaisenaan vaikkapa Dredg'n levylle - siis ei nyt kuitenkaan ihan poppiradioiden A-soittolistakamaa. Zero a.m. sen sijaan on hieman melodisesti köyhempi ja vähemmän groovaava - joskin alkuriffi on musertava. Solisti Keräsen olisi voinut melkein kuvitella paikkaajaksi paitsi Dredg'iin myös edesmenneen Pete Wallin pallille 1990-luvun alkuvuosina.
Kritiikiksi mainittakoon (hirvittävän näköisen pahvikotelon lisäksi), että ehkä levytyssopimuksettomuudelle on löydettävissä muutama syy. Ensinnäkin englanniksi lauletulle stadionrockille ei maassamme ole oikein markkinoita. Toisekseen Dianin musiikki on ehkä aavistuksen verran kliinistä ja teknokraattista. Näiden kahden laulun ollessa kuitenkin kovin samankaltaisia pitäisi mahdolliselle kokopitkälle sitten säveltää jotain muutakin, jotain tarttuvampaa, jottei tämä tekninen tekeminen muutu puuduttavaksi tapetiksi. Sellaiset selkeät koukut puuttuvat nyt - ja ne Bon Jovin mukanalaulettavat kertosäkeet.
Ja koska edellinen kappale oli silkkaa spekulaatiota: täydet pointsit promolle.
4.8.2008, Perttu Kantonen, Noise.fi